Omassa kotona…

Pikainen tervehdys uudesta kodista, nukkumassa jo pitäisi olla! Mutta muutettu on ja outoa on, mutta ihanaa! Iso talo tuntuu tyhjältä ja avaralta. Palaan paremmalla ajalla kuvien kera… Mukavaa viikkoa!!

Viikko muuttoon!

Jos muuttotarkastus menee lävitse, no ei siinä pitäisi ihmeitä olla… palovaroittimet pitää vielä asentaa, samoin talon numero. Keskiviikkona on kvv-tarkastus ja huomenna tulee miehen sukulainen sähkötarkastuksen tekemään. Alakerrasta uupuu muutaman pistorasia ja valo vielä, samoin listat edelleen. Huomenna toivottavasti on minulla viimeiset maalaukset…oikeasti paklaaminen ei lopu ikinä! Ja paukut muutenkin koko rakentamisen, töiden ja kaiken muun järjestämisessä alkaa olla loppu. Olen ihminen, joka ei juurikaan apuja pyydä, mutta nyt on kaikki apu tervetullutta…
Anoppi ja omat vanhemmat ovatkin olleet suurena apuna, kiitos siitä!!

Mutta kiirettä pitää, ehkä sitten seuraava päivitys jo uudesta kodista? 🙂

                      Takka lämmittää ihanasti!
 

              Ihana lattia jo vähän näkyvissä!

       Alakerta on vielä aika lohduton, mutta ehkä se siitä…

Mukavaa viikonlopun jatkoa, mä taidan painua pehkuihin, vaikka muuttolaatikoitakin pitäisi pakkailla….!

Loppurutistus

Nyt meillä on todella loppurutistus. Muutto sovittu lokakuun viimeiseen viikonloppuun, eli n.3viikon  päästä. Tavaraa on pakattu jo hieman ja lajiteltu jo aiemmin kirppikselle ja UFF:iin. Vielä muutama maalaushomma olisi, listoja ja alakerrassa sisäovia tms, mutta ihanaa kun pistorasioista tulee sähköä ja lampuista valoa. Pinnaa kiristää kovasti tämä aika ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Kaduttaa etten kesältä säästänyt lomaa tähän kaaokseen- olisi niin mukavaa jos viikonkin saisi touhuta vaan tätä! Vähän stressaa vielä muuttotarkastus ja kaikki muu siihen liittyvä, varsinkin kun olen meistä se stressaaja- mies ei ainakaan myönnä olevansa. :). En yhtään ihmettele miksi sanotaan että rakennusaikana tulee helposti eroja, kyllä sanomista meilläkin tulee päivittäin…

Kuvia raksalta ei voi ottaa, kaaos valtaa joka paikan. Ja kävihän meille yksi mokakin, mies asensi keittiön välitilan lasit nurinpäin. Ja minähän en voi ymmärtää lainkaan miten se oli edes mahdollista, koska puhtaanvalkoinen lasi on ihan eri näköistä etu-ja takapuolelta, takaahan siinä on sellainen tarra… jep jep. Miehestä olivat ihan saman näköisiä ja lasipuolelle oli tussilla laitettu jotain merkkejä, niin kuvitteli ne automaattisesti takapuoleksi… ne miehet sanon minä. Voitte kuvitella tilanteen kun en tiennyt itkeäkö vai nauraa… niin hienot eivät tarrapuolet olleet että olisivat saaneet jäädä.  Onneksi olivat kiinni silikonilla eikä ehtineet kuivua. Kaikki isot lasit saatiin ehjinä irti, mutta yksi pitkä kapea meni halki. Onneksi vain yksi, olisi suorastaan ketuttanut ostaa kokonaan uudet… Että sellaista… nyt odotetaan sitten uutta lasia taas muutama viikko!

Ja kun nurisemaan aloitin, laattamies on maailman hitain ja pyörii edelleen jaloissa, huoh. Mutta kaikesta huolimatta muutto lähenee ja sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa!!

Tasan vuosi sitten meillä näytti tältä, kamalaa, onneksi ollaan jo reilusti voiton puolella!!

Onneksi huomenna on jo perjantai, vaikka en raksalle viikonloppuna oikeastaan kerkiäkään!